Valkoinen Vaasa

”Suomalaiset rakastavat historiankirjoitusta, mutta se ei riitä. Katse on pidettävä tulevaisuudessa.” -filosofian emeritiusprofessori Timo Airaksinen kirjassaan ”Sinivalkoinen Suomi (Arktinen Banaani2016)

Millaista oli elämä kulissien takaisessa valkoisessa Vaasassa tasan sata vuotta sitten? Millaisia tarinoita ja kohtaloita jäi jälkipolville kertomatta ja miksi? Valkoinen Vaasa-kirja on vuoden 1918 tapahtumien “Spoon River Antologia” – unhoon jääneiden vainajien oma aikalaistodistus siitä mitä todella noina neljänä kuukautena kaupungissa tapahtui? Teos koostuu vanhoista valokuvista ja lyhyistä henkilötarinoista, joita kuiskivat yön hämärässä vanhan hautausmaan unohduksiin jääneet muistelijat hautakivien alta. Tarina alkaa siitä, kun kenraali Mannerheim saapuu Vaasaan 19.1.1918 ja aloittaa valkoisen armeijan muodostamisen. Ja päättyy siihen, kun Viipurin ja Hämeenlinnan valtauksen jälkeen huhtikuun lopulla senaatti päätettiin siirtää takaisin Helsinkiin. Viimeinen muistelija kertoo senaatin viimeisestä päätöksestä oikeuttaa Vaasan kaupungin liittämään vaakunaansa kiitokseksi noista hetkistä Suomen Vapaudenristin. Kirjan jälkisanat on vaasalaistaustaisen ja Helsingin yliopiston filosofian emeritiusprofessori Timo Airaksisen käsialaa sinivalkoisen Suomen hengessä. Airaksinen kirjoitti edellisenä vuonna Suomen 100-vuotislahjaksi kansalaisille kirjan ”Sinivalkoinen Suomi”, jossa hän kirjoitti muistutukseksi yhteisestä hyvästä riitelevälle kansakunnalle: ”Lopetetaan itsemme haukkuminen ja oman pesän likaaminen.”