Kissojen Kissat

”Se oli todellakin yksi kummallisen elämäni omituisimmista hetkistä. Niin epätodellinen ja samalla tosi. Ihan kuin olisimme siirtyneet ajassa parisataa vuotta taaksepäin tai johonkin elämysmatkailuteoksen sisälle hengittämään vanhojen aikojen pölyjä keuhkoihimme. Ihan kuin se kaikki mitä yhdessä näimme ja koimme olisi ollut unta tai tässä tapauksessa painajaisunta. Ja sitä pahensivat vielä sade, ukkonen ja salama (KISSOJEN KISSAT!).”

Klikkaa kuvaa ja pääset lukemaan e-kirjaa.

Kissojen kissojen toinen luku: Mitäs minä sanoin!

No eipä siihen juuri tarvinnut mitään ennustajanlahjoja tai tohtorin arvoa avaruustähtitieteessä, tietääkseen mitä seuraavaksi sitten tapahtui, kun koko konkkaronkka palasi remuten ja mekastaen yhtenä iloisen joukkona hyvin mellastetun ja rellastetun paripäiväisen ryminäjuhlan jälkeen Sonkajärveltä takaisin asema- ja majapaikkaani, joka muuttui muutamassa minuutissa yhtä suureksi kaaokseksi kuin oli ollut heidän lähtiessäänkin, siitä huolimatta, että emäntä oli sen saanut siivottua ja järjestettyä lattiasta kattoon tiptomallilleen sen ainoan kerran kun tämä rymysakki oli yhtenä joukkona tieltä pois häiritsemästä emännän tarkoin suunnittelemaa ja toteuttamaa vuosisiivousta, jossa syynättiin ja puunattiin kaikki nurkantakaiset lymy- ja piilopaikat pölyhiukkasten ja lian piilotella itseään näkyviltä kokonaisen vuoden ajalta juuri tähän hetkeen saakka, jolloin ei vettä, mäntysuopaa ja emännän noroina niskalta ja poskilta valuvia hikikarpaloilta säästynyt yksikään millimetri talon kahdessa kerroksessa”, kerroin seuraavassa raportissani yhtyneelle kissa-avaruuden käskynhaltijalle ja kissanpissinylimajurillle. Näiden kesäisten yökukkujien vintti oli seuraavan kerran pimentynyt aamuyöstä kello viiden aikaan lokkien kirkuessa korvani juuressa niin, että minun teki mieli päästää hurja kissamaisuuteni valoilleen ja antaa niille hieman kyytiä enemmän kuin perustuslaki salli, että asema- ja majoituspaikkani henkilökunta olisi saanut häiritsemättä nukkua unihiekat pois silmistään, jotta olisin saanut kuulla heiltä raporttiani varten tuoretta lisämateriaalia siitä miten maa makasi halki näennäisesti rauhallisen ja kauniin kesäisen Suomen.

”Minua kiinnostavat erityisesti kesäisin laajoina joukkoina kesälaitumilla liikkuvat muut kissat!”, oli yhtyneen kissa-avaruuden käskynhaltija ja kissanpissinylimajuri painottanut minulle vastauksessaan jatkaen. ”Erityisesti kaikkialle lintuparvien tavoin leviävät kiinalaiset kissat kiinnostavat minua. Yritä ottaa selvää olivatko he nähneet tällaisia ”epäilyttäviä kissoja” liikkeellä! Misse on kissa-avaruuden galaksien välisessä hallinnossa erikoistunut kiinalaisten vakoojakissojen profilointiin ja paljastamiseen, kuten hyvin tiedät itsekin. Myös hän on niitä suuresti arvostamiani kissojen kissoja, kuten sinäkin!” Kertaan vielä muistin virkistämiseksi mielessäni salaista tehtävänantoani, miksi olin täällä kaikista mahdollisista kissanperistä taaimmaisessa, tässä maassa ja miksi aivan erityisesti asema- majapaikkani oli tämä raahelainen perhe, jonka emäntä oli kotoisin Pattijoelta, vaikka onkin asunut lapsuutensa ensimmäiset vuodet Uudessakaupungissa, ja isäntä Raahesta, vaikka hänen äitinsä kotipaikka oli juuri tuo edellä mainittu legendaarinen Savonmaan sydän Sonkajärvi, mistä näytti sukuetu van oikea kansainvälinen salaisuuksien ihmeellinen kesäpääkaupunki loputtomine arvoituksineen. Sain tehtävän eräänä syksyisenä iltana kissanvuonna 6673988 ja muutama naukaisi vielä päälle, kun kesähiiret olivat laitumelta loppuneet ja syksyn lehdet alkoivat tipahdella puusta silloisessa kotiplaneetassani TÄHTI-MISSESSÄ!, mikä oli kissa-avaruuden galaksin ulommaisen tähtisumun äärimmäisellä laidalla omissa oloissaan elänyt pienen pikkarainen planeetta –  vain noin kymmenen maapallon kokoinen, erikoistuen kaikenmaailman kattielokuvien tuottamiseen. TÄHTI-MISSESSÄ sijaitsivat kaikki kuuluisan elokuvakaupungin, vai pitäisikö sanoa kokonaisen elokuvamaailman eli KATTIWOODIN elokuvastudiot, toinen toistaan uskomattoman hienompia elokuvaunelmia ja tuhansia kilometrejä pelkkiä isoja elokuvastudioita, mitkä riippuivat ilmassa niin että niihin oli helppo lavastaa millainen painovoimaton unimaailma tahansa. TÄHTI-MISSESSÄ olivat myös kaikki elokuvanäyttelijät, oikeat naukutähdet, isot elokuvakoulut, lavastamot, kissaelokuvien maailmanarkisto, isot ja mahtavat kattielokuvatuottajat sekä valtavat, lähes 100.000 kissaa vetäneet huippuhienot kissaelokuvateatterit, missä tarjoiltiin väliajalla hiiritikkuja, kermapaukkuja, kissanminttua sekä erikoistärkeille ja silmäätekeville V.I.P-kattiasiakkaille kissankullalla koristeltuja nimipäivälahjoja. Minun isäni rakensi KATTIWOODIN elokuvalavasteita. Äitini hoiti kermantarjoilua iltaisin yhdessä kattikaupungin valtavassa elokuvateatterissa sisäänpääsyn kohdalla 2345xxcö-sijainneessa kermanlipityspisteessä tyttökissojen yleisövessan ja kynsienraapimispuun vieressä. Minustakin piti tulla kissaelokuvakaupungin tavallinen työntekijä perheemme kunniakkaiden perinteiden mukaan isäni ja äitini hartaasta toivomuksesta, mutta oikullinen sattuma, tai joidenkin kattiuskovaisten kohtaloksi kutsuma kaitselmus puuttui peliin kun olin suorittamassa kissapalvelustani heti koulusta päästyäni ja oikean aikuiskissuuden kynnyksellä planeettamme yhdellä tuhansista kuista, jossa samaan aikaan havaittiin perin kummallinen valoilmiö. Jostain kumman selittämättömästä syystä koko planeettamme muuttui siitä lähtien aina kesäisin kolmen kuukauden mittaiseksi päiväksi, jolloin aurinko ei laskenut lainkaan – eikä myöskään noussut – vaan porotti koko ajan samalla paikalla, niin että elokuvamaailman ulkokuvaukset kertaheitolla aina kerran vuodessa tuoksi ajaksi myttyyn. Tämän takia KATTIWOOD menetti biljoonia biljoonia kertaa biljoona biljoona potenssiin kaksimiljoona nauku-miauh!-valuuttaamme päivässä. Se oli suuri summaa rahaa. Aivan liian suuri summa, jotta planeettamme olisi selvinnyt sitä pelkällä naukaisulla. Se oli myös odottamaton katastrofi koko kotiplaneettamme taloudelle niin että jossain vaiheessa varantojemme vähentyessä monilla köyhemmillä kateilla ei ollut laittaa hiiripalan päälle muuta kuin oma kielensä, sillä kaikki erikoiset mausteet ja herkulliset lisukkeet olivat tyystin loppuneet, koska ne ostettiin valuutallamme toisilta planeetoilta. Tämä valuutta kerättiin lähes yksinomaan KATTIWOODIN elokuvien lippu- ja mainostuloilla. Siinä se visainen ongelma, jonka eteen koko planeettamme joutui yhtäkkiä kuumme valaistessa kesämme niin ettemme voineet tehdä yhtään ulkokohtausta aidoissa olosuhteissa, vaan jouduimme tekemään ulkokohtaukset toisessa galaksissa kulujen noustessa tähtitieteellisiksi. Ensin joutuivat työttömäksi tietysti kaikkein tavallisimmat katit, kuten ruohonjuuritason suoristusportaan isäni ja äitini kaltaiset ahkerat uurastajat, ja sittemmin myös pikkuhiljaa ylätason hieman isommat ja tärkeämmät katit, niin että vanhoista viisaista viiksiniekoista ja entistä elokuvatähdistä kuten MR. KATTI BONDISTA, koostunut planeettamme mirrineuvosto päätti tehdä asialle jotain kutsumalle paikalle avuksi itsensä kaikkein korkea-arvoisimman naukujan ja kermanlipittäjän mitä kissa-avaruudesta saattoi löytää: sen ylimmän johtajan, joka totteli titteliä: käskynhaltija ja kissanpissinylimajuri! Aikansa asiaa avustajiensa kanssa tutkittuaan kissa-avaruuden käskynhaltija ja kissanpissinylimajuri tuli siihen tulokseen, että maapallolla oli vaikutuksensa asiaan, niin uskomattomalta kuin se aluksi kaikista meistä tuntuikin. ”Maapallolla muka! Huhhuh! Mitä sellainen pieni ihmisten kaukana asuttama pienehkö pallo muka olisi vainut vaikuttaa asioihimme näinkin merkittävällä tavalla?”, oli isäni kysynyt aamiaissilakkapöydässä viiksiään mutrustellen kuunneltuaan uutisesta äidiltäni, joka pyöritti kauniita silmiään pääsään yhtä epäuskoisena. ”Ja kattia kanssa, sanon mie!”, sanoi äitini kauniilla ja tyylipuhtaalla galaksin karjalaiskissojen murteella, sillä hän oli alun perin kotoisin galaksimme karjalaiskissaplaneetan ainoasta pyöreästä kaupungista, jonka nimi oli Kissa-Viipuri. ”Meijän esi-isät olivat olleet kauan sitten ennen kissa-avaruuden uusvalloitusta tavallisia maan asukkeja juuri siitä kohtaa vilkkainta ja puheliainta Suomea, missä ei ihmisillä eikä kissoilla mennyt koskaan kieli keskelle suuta hämmennyksestä, tai peukalo kasvanut keskellä kämmentä. Se oli niitä aikoja ja paikkoja, jolloin vielä niin ihmiset kuin kissatkin osasivat tehdä yksin kaiken eivätkä pakottamalla ryhmässä yhdessä. He ja ne osasivat vielä silloin viedä mennessään ja tuoda tullessaan, mutta mikä parhainta: kohentaa ohi mennessään!” Minua nauratti vielä tuolloin aamiaispöydässä harvasanaisen, yksitotisen ja jäyhän isäni sekä eloisan, vilkkaan ja puheliaan äitini kohellukset ja kohkaamiset asian ympärillä, mutta äitini tunsi hyvin kissa-avaruuden käskynhaltija ja kissanpissinylimajurin, sillä hänkin oli suureksi yllätyksekseni äitini juttujen mukaan peräisin samalta planeetalta kuin äitini. ”Ai niin! Kun tänään menet kuuhun kissapalvelukseesi sinua odottaa siellä kissa-avaruuden käskynhaltija ja kissanpissinylimajuri salaisen erikoistehtävän kanssa. Sinun pitää lähteä ensimmäisellä erikoiskissapissilennolla heti maahan selvittämään tätä asiaa!”, äitini sanoi muka välinpitämättömästi. ”Miksi minä!”, parkaisin niin että totinen ja omissa oloissaan suurimman osan päivää yleensä viihtynyt isäni melkein tipahti säikähdyksestä tuoliltaan. ”Juuri siksi että kuulut tähän samaan kissakarjalaisten sukuun, jolla on hyvät hoksottimet päässä, kolmas silmä takaraivossa, älliä ja ymmärrystä vaikka kokonaiselle tyhmemmälle kissa-armeijalle jakaa, malttia sekä sen verran ikuista kissaviisautta, että osaat tehdä mitä tarvitaan omien luonnollisten aistiesi seuraamana, ilman että edes tiedät tasan tarkkaan mikä on oikea ja todellinen tehtäväsi tai mitä sinun tulisi tehdä kun sen aika, jota et vielä tiedä, on edessäsi!”, äitini sanoi minulle naukaisten arvoituksellisesti ja lämpimästi hymyillen jatkaen. ”Lykkyä tykö oma armas pikkuviiksiniekkani ja muista raportoida myös meille hyvissä ajoin mikä siellä maassa oikein mättää! Ja muutaman minuutin päästä olin jo matkalla maahan eväinään vain muutamia hajanaisia tiedonmurusia, joista minun piti itse ajan myötä saavuttuani asema- ja majoituspaikassani, luoda omat johtopäätökseni siitä mistä kana oikein pissi tässä kiperässä ongelmassa, kuten kissa-avaruuden käskynhaltija ja kissanpissinylimajuri oli minua valistanut. ”Pohjoisella pallonpuoliskolla on samanlainen kesä. Menet sinne siksi. Meillä on myös tietoja siitä, että lehmät ovat alkaneet lentää Savonmaan sydänmailla Sonkajärvellä samoihin aikoihin kun siellä järjestetään eukonkannon maailmanmestaruuskisat. Tämä on ns.” kiinalainen juttu!”. Asiat eivät ole sitä miltä ne ensin näyttävät.  Maassa on tapahtunut viime aikoina paljon pahaa hyvän nimissä. Erityisesti Suomessa. Ihmisiä on kiusattu. Samoin viattomia kissoja. Moni kokee pelkoa ja epävarmuutta kun paha saa mellastaa vapaasti kenenkään hyvän haluamatta tai uskaltamatta puuttua asiaan. Tässä ollaan tekemisissä sellaisten totuuksien kanssa, jotka ovat ihmisen ulottumattomissa tai vaikeasti tavoitettavissa, niin että niitä ovat ymmärtäneet vain harvat, jotka ovat sitten siirtäneet löytämänsä tai heille ilmoitetun totuuden muille. Siksi meitä kissoja nyt tarvitaan. Ratkaisemaan tämä ns. ”kiinalainen juttu!” ihmisten puolesta, kun he eivät osaa tai eivät joko uskalla tai halua. Siksi me horjumme ja astumme harhaan. Myös TÄHTI-MISSEN tulevaisuus riippui siitä miten saat punottua tämän arvoituksen langat yhteen ja ratkaistua sen kuka oli aiheuttanut rakkaalle kotiplaneetallesi Suomen kaltaisen kesän. Ja miksi? ” Olin järkyttynyt tästä tiedosta. sehän tarkoitti sitä, että kaikki oli sen jälkeen mahdollista, että uni ja todellisuus menisivät sekaisin, ei vain mukavat pienet päiväunet, vaan myös suuret ja ikävät painajaisunet, joita jokainen ihminen ja kissa näki huonosti menneen tai painostavan päivän jälkeen, kun asioita ei voinut muuttaa tai joutui tahtomattaan kuulemaan tai katsomaan ikäviä asioita, sellaisia joiden kanssa ei ikimaailmassa olisi koskaan , ei silloin, ei nyt eikä tulevaisuudessa, halunnut olla missään tekemisissä. ”Mutta miksi minä enkä Misse?”, olin silloin kissa-avaruuden käskynhaltijalta ja kissanpissinylimajurilta kysynyt. ”Koska sinä olet sutjakkaiden selviytyjien hyväksi todettua sukua. Sellainen oikeiden ja reippaiden sällien sälli, joita ei ihan joka puussa kasva kököttämässä ja naukumassa. Et ole mikään löysä turhannaukuja vaan hyvä ja tiukka havainnoitsija. Tarpeen tullen myös viisas sekä lämminsydäminen ymmärtäjä. Toiminnan kissa. Oikea kissojen kissa!”, oli kissa-avaruuden käskynhaltija ja kissanpissinylimajuri silloin vastannut minulle. Näitä miettiessäni havahduin valtavaan hälinään, joka ulko-ovelta kuului kun remuava ja rellestävä asema- ja majoituspaikkani kotiväen loppu saapui kotiin muutaman päivän mökkihöperölomaltaan. Ai niin! Olen tainnut unohtaa heidän nimensä, jotka minusta olivat yhtä hoopoja kuin he itse parhaimmillaan huutaessaan toisilleen asioita ja sanoja, joita en käsittänyt yhtään mitään, ja en siksi voinut tehdä myöhemmin heidän nukkuessaan ja iskiessäni häntäni töpseliin, pomolleni ulkoavaruuteen täydellisiä raportteja kaikista heidän toilailuistaan. ”Se ei olekaan tarkoitus. Ei sinun tarvitse jokaista piipitystä tai risahdusta yrittää ymmärtääkään tai niistä raportoida. Keskity suuriin kokonaisuuksiin ja aavistuksiisi. Sinulla on tärkeä tehtävä juuri tässä perheessä, joka jostain kumman syystä seisoo tietämättään parhaillaan koko kissamaailman vakoojien, joidenkin jopa aika vaarallisten, suuren mielenkiinnon kohteena”, oli silloin kissa-avaruuden käskynhaltija ja kissanpissinylimajurilta sanonut minulle jatkaen. ”Sinuun luotetaan kuin kissa kermaan. Olet tärkeä nappula tässä pelissä. Ja kävi sinulle miten kävikin tässä ilmeisen pelottavassa ja vaarallisessa tehtävässäsi, olen aina valmis tulemaan yhdessä kissanpissantärähdyksessä sinut henkilökohtaisesti pelastamaan täpäristä tilanteista jos asia niin vaati. Muista se!” Emännän nimi oli Pöllö Miikkulainen. Isännän Katti Kattilakoski. Pojan Husse-Rolle. Ja tytön Maija Munkki. Ihan totta! En ollut koskaan kuullut kenellekään ihmiselle olevan näin urpoja ja hassuja nimiä. Ja mikä kummallisinta: nämä eivät olleet heidän oikeita nimiään, vaan heidän itsensä toisilleen keksimiä hellittelynimiä, joita he toisilleen huusivat vain silloin kun ketään muita ulkopuolisia ei ollut maille eikä halmeilla heitä kuuntelemassa, tai niin he ainakin luulivat, sillä usein tässä perheessä huuto ja mekastus oli niin valtava, ettei sen keskeltä olisi kuullut vaikka norsu olisi pieraissut juuri korvaan. Ensimmäisenä ovesta astui tietenkin perheen varsinainen vilperi, ja jollain tavalla minulle ikuiseksi arvoitukseksi jäänyt Husse-Rolle, joka poiketen tavallisesta juroudestaan koilotti heti Missen eteisessä nähdessään lällyn imelällä lässyäänellä ilmoille oikein kuuluvasti. ”Mikä ihanuus se täällä onkaan!” Husse-Rollen vilpittömän ihastunut ääntely kuului varmasti naapureille sakka, jotka pelästyneinä luulivat Husse-Rollen hihkaisseen riemukseen ääneen sen saman huudon, kun hän öisin teki karkaillessaan naapureiden pihalle unissaan leikkaamaan surisevalla Husqkvarnallaan juuri naapureiden itsensä leikkaamia nurmikoita. Seuraavaksi ovesta tuli sisälle Maija Munkki, joka sanoi hiljaa ihastelen. ”Voi miten kaunis kissa ja miten ihana silkkinen turkki sillä onkaan.” Maija Munkki oli tietämättään harvinaisen oikeassa. Misse oli nuorena kissaneitihempukkana palkittu avaruuskissojen kauneuskilpailun kultaisella silakalla kissojen vuonna 6673988 arvosteluraadin perustelujen mukaan juuri hienon harmaan turkkinsa ansiosta, mikä oli, kun sitä hieman eri valossa toisella silmällä tiiraili, ihan kuin aitoa ja kallista kiinalaista silkkiä. Lopulta itse perheen pään, itselleen Katti Kattilakosken nimen ottanut isä tuli sisälle taloon hymyillen jännittyneen oloiselle Pöllö Miikkulaiselle, joka seisoi ovenpielessä odottamassa muun perheen reaktioita uuteen tulokkaaseen. ”Minä arvasin tämän. Näin tämän eilen päiväunilla. Hyvin teit. Toinen suloinen kissa ei ole tähän taloon pahitteeksi, vaan tervetullut ihan samalla tavalla kuin kaakao ja jäätelö tähän pöytään kolme tuntia tiepölyä nielleelle makeanälkäiselle kesälomaporukallemme”, Katti Kattilakoski sanoi luoden samalla silmänsä keittiön ruokapöydälle, missä odotti kuin odottikin neljä isoa lasia kylmää kaakota sekä iso kulhollinen vaniljajäätelöä. ”Saitko niitä?”, Pöllö Miikkulainen kysyi Katti Kattilakoskelta. ”Tietenkin vakka tänä vuonna ne olivat kovissa hinnoissa”, Katti Kattilakoski sanoi ottaen kassistaan ison laatikollisen vastapoimittuja Suonenjoen mansikoita, ojentaen ne iloisesti hymyilevän Pöllö Miikkulaisen odottaviin käsiin. Minä sähisin taas näytösluonteisesti Misselle, joka taas vuorostaan hieman kyyristi selkäänsä sen merkiksi että pelkäsi muka minua. Sitten me katsoimme sadasosasekunnin verran toisiamme viirusilmiimme, ja iskimme kuin sanattomasta sopimuksesta toisillemme silmää hyvin alkaneen yhteistyön merkiksi. Misse jäi kehräämään uuden isäntäväkensä seuraan miellyttääkseen heitä koko rahan edestä jäätelön ja mansikoiden sulaessa heidän mahoissaan. Minä poistuin takavasemmalle ensin hepuloituani muutaman kerran taas näytösluonteisesti rappusissa, jota isäntäväellä olisi ollut kyliksi keskusteltavaa kissamaisista tempuistani kattimaailman kirjojen mukaisesti. Menin emännän ja isännän sänkyyn miettimään syntyjä syviä ja tätä kaikkea. Miksi lehmät lensivät Sonkajärvellä? Entä miksi Suonenjoen mansikat olivat tänä kesänä niin kalliita? Oliko kaikella tällä jokin  yhteys tähän tehtävääni, ja siihen että kotiplaneettani kesä oli muuttunut Suomen kesän kaltaiseksi yhtäjaksoiseksi auringonporottamiseksi? Ja  mitä virkaa kiinalaisilla oli tässä pelissä, jos nyt ylipäätään oli? Entä oliko Misse jo nähnyt ympärillään kiinalaisia vakoojakissoja. Mutta mikä tärkeintä: oliko Husse-Rolle sittenkin oikeasti ihmislapseksi naamioitunut kissa, kuten olin alkanut epäillä – ja vieläpä peräti kiinalainen vakoojakissa ja ehkäpä heidän salaperäistä salaisempi johtajansa? Siinä oli ns, ”kiinalaista juttua” kerrakseen pienen pääni yrittää ratkoa ennen kuin uni lopulta lyhyen ajan kuluttua valtasi minut herätäkseni taas seuraavaan aamuun uusien jännittävien seikkailujen ja avoimien kysymysten maailmaan valmiina niitä ratkomaan pienellä kissanpäälläni.